Kiitollisuus rakkaudesta

Minun elämääni saapui kaksi vuotta sitten henkilö, josta olen erityisen kiitollinen. Pidän tapaamistamme jo symbolisesti kauniina ja yhteiselämäämme kuvaavana; hän tarjosi minulle kättään tueksi. Toissijaista on se, että olimme Rukan Zonen pöydällä tanssimassa ja meno oli illan sykkeessä melkoinen ja voi olla, että tuen tarjoaminen oli onnettomuuden ehkäisyä ;)  Pääasia on se, että se on minulle hänestä ensimmäinen muistikuva; lämmin käsi, ystävälliset silmät, halu auttaa ja tukea. Tämä mielikuva on osoittautunut oikeaksi.

Tämä päivä on yksi niistä, jolloin minun on vaikeaa löytää elämästä kiitollisuuden aiheita. Aamulla silmiä painoi unettoman yön jälkeinen väsymys. Edellisenä iltana pohditut elämän suuret kysymykset rasittivat mieltä. Päällimmäisenä ajatus "Mitä jos kaikki olisikin mennyt toisin?". 

Olen itse vastuussa onnellisuudestani, mutta on selvää, että onnellisuuden ja kiitollisuuden tunne pilkahtaa helpommin, jos juuri hän tulee ja halaa tällaisina aamuina sanomatta mitään, oikein tiukasti, tietäen, että vain se on kaikki, mitä hän voi siinä tilanteessa tehdä. 

Kuva Rönnskäriltä kesältä 2015